Kokouspaikka, Valamon luostari sijaitsee linnunteitse vain noin 15 kilometrin päässä sukuseuran perustamisen paikasta, Kuusjärven kansakoulusta.
Kokouksen aluksi, lauantaina, risteiltiin kauniilla Juojärvellä, jonka toisella puolella on Valamo, toisella Kuusjärvi.
Sukuseuran juhlakokous Valamon kulttuurikeskuksen juhlasalissa. Esimies Antti Tiilikainen toivotti kaikki Tiilikaiset tervetulleiksi.
Juhlakokous avattiin komeasti yhteislaululla Kotimaani ompi Suomi, jota säesti flyygelillä pianotaiteilija Katarina Katris.
Entisen aktiivisotilaan muistoja mm. kylmän sodan aikaisilta palveluvuosilta kertoili kokousväelle kiinnostavasti everstiluutnantti (evp), kirjailija Heikki Tiilikainen.
Ammattisotilaan perinne jatkuu yhä Tiilikaisen perhepiirissä, sillä Tuomas-pojasta oli tullut Merivoimien komentaja vuoden 2024 alussa. Myös isä-Heikki oli toteuttanut oman sotilasuransa meren äärellä, rannikkotykistössä.
Sukuseuran entinen esimies, rovasti Mauri Tiilikainen oli jo nuorena etevä musiikkimies, ja hänen mainioista esiintymis- ja soittotaidoistaan kertoi kokousväelle värikkäästi, sanoin ja sävelin, asiaan perehtynyt pianisti ja pianonsoitonopettaja Maria Kuortti-Katris.
Sukuseuran 70-v. juhlapäivä päättyi virallisesti sukuseuran tarjoamaan runsaaseen ja maittavaan valamolaiseen teepöytään, joka tarjoiltiin kokousväelle luostarin ravintolan Punaisessa salissa.
Osa kokousväestä jatkoi iltaa vielä luostarin viinituvassa, viinehtimössä. Luostarin viinituotteet havaittiin hyviksi ja niitä ostettiin myös mukaan.
Viinehtimö oli perustettu vanhaan kärryliiteriin, ja siltä se osittain myös näytti. Rakennuksessa oli myös luostarin vanhaa tunnelmaa henkiviä majoitustiloja.
Myös luostarin Trapesa-ravintolassa oli oma tunnelmansa. Siellä nautittiin niin aamupalat kuin lounaatkin, muiden turistien seurassa.
Sunnuntaina ohjelma Valamossa jatkui kirkkokierroksella. Luostarin vanha kirkko rakennettiin talvisodan jälkeen yhdistämällä kaksi aittaa. Kirkossa on vanhasta Valamosta pelastettua esineistöä. Tummasävyistä kirkkoa esitteli kokousvieraille munkki Stefanus.
Vanhan kirkon nurkassa on museoituna munkin asunto, kelja. Tällaisissa kammioissa munkit asuivat ja harjoittivat hartautta vielä 1950-luvulla.
Valamon luostarin pääkirkko vihittiin luostarin käyttöön vuonna 1977. Se on venäläissyntyisen arkkitehdin suunnittelema ja se edustaa pohjoisvenäläistä kivikirkkoarkkitehtuuria, ulkoseinien väritystä myöten.
Pääkirkko on valoisa ja värikäs. Tumma alttariseinä (ikonostaasi) on tehty Venäjällä 15 vuotta sitten ja edustaa vanhavenäläistä tyylisuuntaa. Konevitsan luostarista pelastettu Ihmeitätekevä Jumalanäidin ikoni on sijoitettu tänne. 800-kiloinen kattokruunu on evakuoitu vanhan Valamon luostarista.
Isä ja poika tulossa sukuseuran vuosikokoukseen: Sulo Einari, 93, sukuseuran entinen esimies, ja Risto Sakari, 67, sukuseuran nykyinen puheenjohtaja.
Vuosikokouksessa käsiteltiin yhdistyksen sääntömääräiset asiat, kuten: mm. viime vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös, kuluvan vuoden talousarvio ja ensi vuoden jäsenmaksu, sekä valittiin johtokuntaan jäsenet.
Tiilikais-taustaisia ihmisiä koolla sukuseuran vuosikokouksessa. Avaraan juhlasaliin olisi heitä mahtunut enemmänkin kokoustamaan. Juhlasalin takaseinällä oli ortodoksista taidetta.
Kokoussalin perällä myytiin myös sukutuotteita, uusimpina tuotteina sukuseuran 70-vuotisvaakunalautanen ja sukukirja Tilikain Bok 2 muistitikkuun talletettuna.
Vuosikokouksessa puhetta johti Risto S. Tiilikainen ja sihteerinä toimi Katarina Katris.
Ja sitten oli jo johtokunnan järjestäytymisen aika. Vanhat jäsenet jatkavat johtokunnassa taas ensi kesään saakka. (Kuvassa myös kokoussihteeri Katarina.)
Vielä muutama nopea yhteiskuva sukujuhlan toisen päivän osanottajista... ja sitten lähtökahveille ravintolan Punaiseen saliin. Näkemiin ensi kesään!
|